sunnuntai 22. huhtikuuta 2018

Loppurutistus






Enää (tai vielä..) loppurutistus jäljellä. Kuukausi on hujahtanut ohi samaan aikaan tosi hurjaa vauhtia, mutta toisaalta ihan tuskallisen hitaasti. Kaipaan niin älyttömästi niitä lukuisia asioita, jotka on täytyny heittää enemmän tai vähemmän syrjään tämän kuukauden ajaksi, jotta pystyn panostamaan täysillä pääsykokeisiin lukuun. Tämän "matka" on ollut fiilisten kanssa yhtä vuoristorataa ja välillä oon naureskellutkin mun läheisille sitä, miten voi olla niin, että ensin olo on täysin epätoivonen, tuntuu, ettei oikeasti osaa yhtään mitään ja tekis vaan mieli heittää hanskat tiskiin, kun jo tunnin päästä onkin taas hyvä fiilis päällä ja vahva usko siihen, että sinne pääkoppaan on asioita tarttunu ja mikä tahansa on vielä mahollista. Tuo on ollut itse asiassa varmaan se yllättävin asia itelle, miten paljon sitä onkaan täytynyt taistella, jotta jaksaa olla luovuttamatta ja jatkaa sillonkin, kun epätoivo jyllää mielessä ja motivaatio on nollassa. 

Oon kuitenkin ylpeä itestäni, että oon jaksanut tsempata ja jatkaa tätä urakkaa aina, vaikka ois miten paljon vastustanut. Se jo kertoo mun mielestä paljon siitä, miten tärkeä juttu tää mulle on. Tällä hetkellä takki on melko tyhjä ja olo kaikkensa antanut. Vielä ois kuitenkin tämän päivän lisäksi kolme lukupäivää jäljellä ja sitten neljäntenä päivänä se itse h-hetki eli koepäivä. Enää ei kyllä edetä millään muotoa innostuksella ja kovalla flowlla, vaan enemmänkin sinnikkyydellä ja tahdonvoimalla, mutta kovasti lohduttaa se, kun tietää, ettei todellakaan oo enään kauaa tätä hommaa jälellä. Ihana tsemppiryhmä Facebookissa on myös auttanut niin paljon, kun on saanut vertaistukea ja huomannut, ettei oo missään nimessä yksin fiilistensä ja ajatustensa kanssa.

Mitä tahansa tuleva torstai tuokaan tullessaan, oon tyytyväinen omaan tekemiseeni. Totta kai oon aivan älyttömän pettynyt, jos en kouluun pääse tällä suorituksella ja se tulis olemaan mulle kova paikka, varsinkin kun sen eteen on tehnyt niin valtavasti töitä, mutta siinä vaiheessa mun täytyis vaan todeta, että tällä kertaa mun rahkeet ei riittänyt vaan muut oli mua parempia ja ansaitsi paikkansa. Omasta tekemisestä (tai tekemättömyydestä) se ei siis jää kiinni, koska koen, että oon tehnyt ihan kaikkeni ja omistautunut satakymmenenprosenttisesti tälle urakalle, joten siinä mielessä voin olla levollisin mielin. Se pettymys ois varmasti vielä tosi paljon vaikeampi käsitellä, jos tietäis, että se johtuis omasta samaattomuudesta ja laiskuudesta. Mutta tämän pienen välikatsauksen jälkeen on mun aika suunnata taas nokkani kohti kirjaa ja yrittää painaa vielä viimesetkin tiedonrippeet mieleen, enne kun sitten torstaina pääsen näyttämään, mitä tietoja sinne mieleen on lopulta tarttunut. Jospa niitä tietoja olis sitten riittävästi, toivon sitä ihan sydämeni pohjasta!

Pitäkää mulle peukkuja! Niitä niiin tarvitaan. 


tiistai 3. huhtikuuta 2018

Pääsykokeisiin valmistautumista

Tänään on kulunut tasan viikko vakava-aineiston julkaisusta ja fiilikset on ollut tänä aikana melko vaihtelevat. Myönnettäköön, että mua vähän jännitti etukäteen, miten sitä osaa taas alkaa opiskelemaan tehokkaasti tai onko koko opiskelu vielä ihan hakusessa näin melkein vuoden tauon jälkeen, mutta oikeestaan yllättävän hyvin oon päässyt tähän lukemiseen sisälle. Opiskelu on jopa tuntunu siistiltä ja mielenkiintoselta. Heh, ainakin välillä. Parasta on, kun saa semmosen oikeenlaisen moodin päälle ja saa opiskella kunnon flow-tilassa. 

Joka hetki ei kuitenkaan tää flow-tila valitettavasti oo päällä. Aamusin tuntuis niin kivalta vaan jäädä sängynpohjalle nukkumaan herätyksen soitua (varsinkin kun illalla menee usein nukkumaanmeno turhan myöhään) ja kummasti kun päivien suunnitelmina on pitkälti pääsykoekirjan kanssa ajanviettäminen niin kirjottaminen, valokuvaaminen, lukeminen, liikkuminen, hyvän ruuan kokkailu ja muu mua kiinostava juttu innostais yhtäkkiä ihan hurjasti. Ette tiiäkään, miten haastavaa on pidättäytyä esimerkiks kirjottamisesta, kun oikeen inspiraatio yllättää taikka lukemisesta, kun tietää, että kirjahyllyssä oottais paljon hyviä kirjoja, joita oikeen janoan päästä lukemaan. Tahtoa ja motivaatiota näiden "turhien" asioiden välttelyyn kuitenkin löytyy ainaki vielä toistaseksi mukavasti, koska tavote näkyy edelleen kirkkaana silmissä. Koulupaikka mulle ens syksylle, kiitos. Oi, niin tahtoisin.



Tää vakava-pääsykoemateriaalin opiskelu eroaa ainakin mun silmiin paljon siitä, mihin peruskoulussa tai lukiossa oon tottunut, joten varsinkin ekaa kertaa artikkeleita läpi selaillessani meinas tuskanhiki nousta otsalle ja pienoinen paniikkikin hiipiä puseroon. Tätä tekstiä kun ei voikkaan lukea kuin vettä vaan ja opetella asioita ulkoa, vaan tekstiin pitää päästä niin syvälle sisälle, että pystyy ymmärtämään sen artikkelin kokonaisuutena ja luomaan asioiden välille yhteyksiä. Välillä tuntuu oikeasti, että sivistyssanakirjakin ois enemmän kuin tarpeellinen tähän vierelle, kun melkeen jokaisella sivulla on useita sanoja, joiden suomenkielisistä(kään) merkityksistä mulla ei oo mitään hajua. :-D Onneks on kuitenki Google ja kirjan takana oleva sanasto, niillä tuntuu pötkivän jo aika pitkälle! 

Mulle haasteellisimmaksi on osottautunut tähän mennessä just tää asioiden yhdistely ja ymmärtäminen monesta eri näkökulmasta ja se sinne tekstiin syvälle sukeltaminen. Monta kertaa oon epätoivoissani tuskaillut, kun tuntuu, ettei oikeen tiiä, miten ja mitä juttuja pitäis yrittää opiskella. Yksityiskohtia on kyllä painunut mieleen, mutta soveltaminen vähän hirvittää ja sitähän ne tehtävät siellä pääsykokeissa sitten oikeestaan kokonaisuudessaan onkin. Oon aina ollut kova stressaaja ja jännittäjätyyppi, joten näin kun ollaan täysin omalla epämukavuusalueella, stressitasot ja jännitys on ollut välillä turhankin korkealla. Tuntuu pelottavalta, kun ei oo ollenkaan varma opiskeleeko "oikein" ja oikeita asioita ja onko ne omassa mielessä yhdistellyt asiat artikkeleista totuudenmukaisia vai jotain ihan muuta. Mutta hetkinä kun on tuntunu, että hakkaa vaan päätä seinään, stressi huitelee jossain tuolla pilvenpiirtäjien korkeudella, eikä opiskelusta tuu oikein mitään, oon päätynyt siihen, että sillon on parasta lähtä vaikka pihalle happihyppelylle, kameran kanssa hetkeksi ulos kuvailemaan tai vaikka tapaamaan ystäviä. Ja yleensä tämän jälkeen onkin ajatus kulkenut taas paremmin ja mielikin ollut valoisampi. Vähän täytyis saada vielä lisää itseluottamusta ja uskoa omaan tekemiseen, niin hyvä tulee!





Innostus ja epätoivo (ja suklaan tuhoaminen!! Sitä on kuulkaas kulunut ja todella paljon) on siis ollut mulla vaihtelevina teemoina tässä alkaneessa luku-urakassa, mutta kova usko ja toivo mulla on siihen, että tää tulee vielä päättymään hyvin. Enkä sitä paitsi ollenkaan usko, että oon ainoa näiden epävarmuuden fiilisten ja stressin ja jännityksen sekaisen oloni kanssa! Suurin osa muista hakijoista on mun kanssa samassa tilanteessa (siis niin, että alla on vaan lukiopohja ja materiaali on sinällään ihan uudenlaista ja outoa) ja tuskailee varmasti näiden samojen juttujen kanssa. Mutta mun ja meidän onnemme on, että tää huippu verkkovalmennuskurssi pitää sisällään muun muassa opetusvideoita artikkeleista ja harjotuskokeita, joten aivan kylmiltään ei joudu ite pääsykoetilanteeseen ja paljon apua saa opiskeluun tältä taholta. Ehkäpä tämä tästä siis vielä iloksi muuttuu, kun vaan jaksan tsempata vielä nää loput viikot niinä vaikeinakin hetkinä, joita väistämättä eteen tulee, ja tehä sitte pääsykokeessa parhaani, niin että saan puristettua itestäni joka ikisen matkan varrella mukaan tarttuneen tiedonrippeenkin sinne koepaperiin. Huiii. Jännittää koko koetilanteen ajatteleminenkin, siinä on niin paljon pelissä!


Entiiä onko tää enemmän hyvä vai huono juttu, että mulla on jo nyt aivan innostunu fiilis loppukeväästä ja tulevasta kesästä! Meinaan siksi, että tässähän pitäis nyt kuitenki malttaa keskittyä ensin täysillä tähän hetkeen ja opiskella nää muutamat viikot alta pois, ennen kuin voi sen enempää muita kivoja juttuja alkaa suunnittelemaan tai toteuttelemaan. Mutta voih, miten ihanalta tuntuukaan unelmoida siitä vapauden päivästä, kun päiviin saa kuulua muutakin kun pänttäämistä tai töitä. Ja kunnon loma, ai että miten se tuntuukin varmasti tämän jälkeen hyvältä. Sitä siis odotellessa!


Onko siellä muita pääsykokeisiinlukijoita? Mikä fiilis teillä on lukemisesta tai ite aineistosta?