tiistai 20. maaliskuuta 2018

Hiljaiselon jälkeen


Täällä taas, pitkästä aikaa!

Viime postausta kompaten, nyt tosiaanki ollaan menossa jo kovaa kyytiä kevättä kohti. Sen näkee paitsi noista ihanan aurinkoisista säistä ja pitenevistä päivistä,  myös tälläkin hetkellä meneillään olevasta korkeakoulujen ja yliopistojen yhteishausta, koko ajan vaan lähestyvistä pääsykokeista ja kesäsuunnitelmien punomisesta. Tulevaisuus ei näyttäydy tällä hetkellä mulle, eikä varmasti kovin monelle muullekaan välivuottaan viettävälle tai opiskelemaanlähtöä suunnittelevalle, kovin selkeänä. Ainakaan mulla ei oo oikeestaan aavistustakaan, mistä löydän (tai haluan löytää) itteni ens syksynä. Mutta oikeestaan se on ihan okei. Yritän tässä epätietoisuudessakin muistaa vaan elää päivä kerrallaan ja uskoa ja luottaa siihen, että kaikki menee ja järjestyy kyllä lopulta mulle parhaalla tavalla. Ja tavallaan se tuntuu kutkuttavan jännittävältä ajatella, etten tiiä mun tulevaisuudenkaupungista, -koulusta tai mistään muustakaan vielä mitään. Siis jännityksen ja kauhun sekasilla fiiliksillä jään oottelemaan, millasia yllätyksiä ja tienviittoja elämällä on mulle tarjota!

Kaikki tulevaisuudensuunnitelmat ei kuitenkaan oo enää auki, koska ainakin ens kesälle alkaa olemaan jo melko selkeä suunnitelma. Hihii Helsinki, täältä tullaan taas! Ai että, en malttais oottaa enään hetkeäkään! Oon ihan älyttömän innoissani siitä, että pääsen muuttamaan taas mun ihanien ystävien kanssa kesäksi tonne ihanaan paikkaan. Paikkaan, jonne mun sydämestä tais viime kesänä pieni palanen jäädäkin. <3 Yks viime keväänä harmaita hiuksia aiheuttanu operaatio "Löydä kesäksi asunto" on tämän kevään osalta onneks jo ohi, oikeestaan ennenku kerkes kunnolla edes alkaakaan. Päästään nimittäin asumaan ensikin kesänä tälle samaiselle mukavalle asuinalueelle ja voi että, miten helpottunu oon siitä, että tämä asia järjesty näin vaivattomasti ja hyvin. Työkuviot ei oo mulla kesän osalta vielä aivan sataprosenttisen varmat, mutta tällä hetkellä näyttää ihan hyvältä. Ehkäpä nekin järjestyy yhtä hyvin ku tähän mennessä kaikki muukin. 



Tää  vuosi on alkanu monella tapaa tosi kivasti. Oon käyny säännöllisesti töissä, mutta sen ohella ehtiny myös reissaamaan moniin eri paikkoihin. Helsingissä oon tälle vuodelle kerenny käymään jo kolme kertaa, mökkeilemäänki pääsin Pyhäjärvelle, Oulussa vietettiin muutaman mun ystävän kanssa ihana hotelliloma sekä monia muitakin pikkureissuja on tullu tehtyä tähän lähipaikkakunnille. Autokoulukin on mun osalta vihdoin kokonaan taputeltu, kun sain käytyä viime viikolla sen kolmannenki vaiheen, jippii! (Järkytyin muuten taas kerran näistä autokoulun ihan hillittömistä hinnoista, mutta minkäs teet.. Ei nimittäin auttanut itku markkinoilla, vaan lasku oli maksettava ja nyt ollaan taas monen montaa sataslappusta köyhempiä. Hööh.) Yks mun arkea ja juhlaa jatkuvasti varjostanut juttu on kuitenki ollut mun terveys. Tai oikeastaan sen puuttuminen. Oon ollu koko tämän alkuvuoden jatkuvassa sairastelukierteessä. Vaikka miten kovaa pinnistelisin, en muista tältä ajalta montaakaan päivää, jollon mulla ois ollu terve olo. Semmonen ihan normaali, mikä on yleensä ollu aivan perusjuttu.

Olin kyllä sairastellut paljon mulle tuttuja flunssia jo pitkin syksyä ja talvea, mutta vasta tässä vuoden vaihduttua tää sairastelu ja oireet muuttu tosi kroonisiksi ja kokonaisvaltasiksi. Sain vieraakseni poskiontelotulehduskierteen, heikon ja voimattoman olon, jatkuvan limasuuden ja tukkosuuden, hengitysvaikeuksia, lämpöilyn/kuumeilun ja armottoman pääkivun. Ja nää oireet vaan jatku ja jatku, vaikka kokeilin ties mitä rohtoja ja poppakonsteja, vaikka lepäsin ja lepäsin päivästä toiseen ja vaikka kävin useamman kerran tk:ssakin kattomassa, löytyiskö musta jotain epänormaalia. Ei löytyny ei (tämän poskiontelotulehusdiagnoosin lisäksi) ja pikkuhiljaa mulle itelleniki alko selkenemään, että tässä nyt ei taia olla kyse mistään perus kulkutaudeista, vaan jostain ihan muusta. Ja jep, kyseessähän mulla oli ja on siis mitä todennäkösimmin nää erityisesti nykyaikana paljon puheenaiheena olleet sisäilmaongelmat ja niiden aiheuttamat oireet, jotka pääsi oikeen kunnolla valloilleen, kun jokapäivästä altistusta oli takana monta kuukautta altistustuksen vaan jatkuessa joka päivä, edelleenki monen kuukauden ajan. Enkä valitettavasti oo tässä(kään) paikassa ainoa, joka on joutunut tai joutuu näiden sisäilmaongelmien kanssa kamppailemaan, joten sinänsä oma oireilu ei tullut täysin yllätyksenä.



Tällä hetkellä en oo enään altistuksissa tässä mulle oireita aiheuttavassa ilmassa, mutta sairaanhoitajan mukaan voi mennä kuukausia, jopa viisikin kuukautta, ennen kuin mun elimistö palautuu tästä täysin terveeksi. Ja voin kertoa, että kyllähän tuo aika kuulostaa mun korviin ihan älyttömän hurjalta, varsinkin kun tätä oireilua on jo tähän mennessä kestänyt niin kauan, enkä oo tuntenut olevani terve moneen kuukauteen. Kuitenkaan mulla ei taia olla tässä oikeen muita vaihtoehtoja, koska vahinko on niin sanotusti jo tapahtunut, joten nyt vaan voin ootella ja toivoa, että olo alkaa menemään päivä päivältä paremmaksi ja pian tunnen olon oikeesti täysin terveeksi. Alotin pari päivää sitten allergialääkkeet, joista saan toivottavasti ainakin jotain apua, mutta edelleen tilanne on vielä se, että kunto ei oo ollenkaan normaali. Esimerkkinä tästä se, että oon harrastanu paljo liikuntaa ihan pienestä asti ja ihan säännöllisesti liikun monta kertaa viikossa, joten peruskunto mulla on oikeesti hyvä, mutta nyt jo pelkkä kävely tekee mut hengästyneeksi ja jos esimerkiksi juoksen, mulla kulkee tosi huonosti henki ja väsähdän tosi nopeesti. Toisaalta, ei ihmekkään, kun oon niin kauan jo sairastellut, joten tokihan se jättää oman jälkensä koko kroppaan.

Vaikka oonkin sairastellut elämäni aikana tosi paljon, en ois silti uskonu, että just mua oottais jossaki vaiheessa elämää tämmönen tilanne. Tuntuu hullulta, miten nopeesti terveys voikaan kadota ja kuinka kauan se saattaa pysyä piilossaan. Erityisestikään en osannu oottaa, miten moneen asiaan terveys loppupeleissä vaikuttaa. Yks vaikeimmista jutuista on mulla ollu pysyä pois liikkumasta. Ku monesti on haluttanu niiiin paljo lähtä vaikka pelaamaan salibandya, mutta on vaan ollu pakko jäähä pois, koska on ollu liian heikko olo. Toisekseen, se heikko olo ja siitä johtuva väsymys on välillä turhauttanu ja pistäny fiilistä matalaksi ihan älyttömästi. On kiukuttanu, ku ei oo voinu tehä kaikkia, mitä muut on tehny ja toisaalta se, kun on pitäny jatkuvasti selittää muille, että harmi, mutta mun olo on vieläki kipeä, että en voi tulla, enkä voi tehä sitä ja tätä ja tuota. Monia juttuja on jääny välistä, just koska ei oo ollu tarpeeks hyvä ja terve olo siihen, että vois touhuta ja olla menossa. Tällä hetkellä mieli on kuitenki kovin toiveikas ja valoisa ja haluan uskoa siihen, että joku päivä tää oireilu lähtee musta vielä ihan kokonaan pois. 



Ikäviä kuulumisia siis terveyden kannalta, mutta niinku ylempänä jo sanoin, onneks on tapahtunut tai tapahtumassa myös paljon jänniä ja siistejä juttuja! Niistä osasta vähän myöhemmin lisää. Salaperästä, haha. Vielä en oo ite tehny edes yhteishakua, koska haluan miettiä ihan tarkkaan mitä ja mihin haluan eniten, mutta sen verran kuitenki tiiän, että tasan viikon päästä mulla alkaa VAKAVA-luku-urakka! Hui. Se tulee kyllä olemaan varmasti aikamoinen rutistus, mutta uskon, että paljon helpotusta siihen tuo tämä VAKAVA-verkkovalmennus, jonka oon itelleni hankkinu. Monenlaisia vinkkejä ja ohjeita oon saanu sitä kautta jo näin ennen ite aineiston julkasua. Mutta ihan vielä en kuitenkaan katsettani käännä  tuohon pääsykoepänttäämiseen, koska tää viimenen viikko ennen luku-urakkaa on kyllä kans niin touhua täynnä. Luvassa on niin ammausreissua, valokuvausjuttuja ku Seinäjoelle ystävän luokse matkaamistakin. Eipähän käy ainakaan aika pitkäksi! 

Musta on hauska, että ensin oon kirjottamatta viikkoja, ja ku sitte pitkästä aikaa päätän käyä "vähän" päivittelemässä tätä, niin tekstiä syntyyki monen kerran eestä. No, eipä se mua ainakaan haittaa, mukava oli taas kerran tänne raapustella tekstiä. Ja toivon mukaan sääkin jaksoit käyttää muutaman minuutin päivästäs tämän postauksen lukemiseen, onhan nää mun postaukset niin "harvinaista herkkua" nykyään. :-D Mutta hei, ku mää kerroin tässä niin kattavasti mun kuulumisia, niin voisitko sää nyt vuorostas kertoa mulle tonne kommentteihin, että mitä sulle kuuluu? Onko sullaki jo kevättä rinnassa?

Nähdään taas! 

14 kommenttia:

  1. Kiva postaus! Ikävä tuollainen sairastelukierre:/ Tsemppiä pääsykokeisiin yms.
    Mää oon nyt vähän sairaana ja stressiä muutenkin riittää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) No niimpä, mutta jospa tästä ois suunta ylöspäin! Voi että, paranemisia sullekin ja tsemppiä kaikkeen mitä sulla on meneillään! <3

      Poista
  2. Kovasti kevättä odottelen jo minäkin, lunta vaab tuntuu riittävän :D Toisaalta mukavaa, kun on ollut ihan oikea talvi nyt, lienee parempi olla valittamatta siis. Mutta kyllä, aurinko ja lämpö, lumettomuus, tervetuloa!❤ Koulussa on sen verta rentoja viikkoja, että ei ole uupumaan päässyt, nytkin takana kolmen päivän kouluviikko ja edessä viikonloppu, nautin. Kokonaisuudessaan siis menee mukavasti. Ihanaa kevättä sinnekin ja tsemppiä toipumiseen!😊
    -Henna
    kertoilua.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, siis sama täällä! :D Oon kyllä ollu ihan superinnoissaan siitä, että pitkästä aikaa on ollu tämmönen kunnon talvi, mutta samaan aikaan jo kevättä kovasti kaipailisin. Mutta kyllä se sieltä varmasti vielä tulee!

      Mukava kuulla, että sulla menee mukavasti. Ja hei kiitos! Huippua kevättä myös sulle! 😊

      Poista
  3. Kiva kuulla susta! Harmi toi sun sairastelu, tsempit sen kans selviytymiseen! Mulla on aika pitkälti sama tilanne ku sulla paitsi mulla on just nyt kirjotukset vielä meneillään. Haussa pitäs hakea ja ei oo tietoa siitä, mistä syksyllä itteni löyänkään. Kesätyötkään ei oo vielä varmistunu ja vähän stressinpoikasta on ilmassa niistäkin mutta eiköhän kaikki järjesty :) Kivaa kevättä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista! :) Nää piristää niin paljo aina!

      Voi että, kuulostaa kyllä että ollaan just tosi samanlaisessa elämänvaiheessa. :D Mutta hei, huippua kevättä myös sulle ja tsemppiä viimesiin kirjotuksiin! Ihan varmasti kaikki järjestyy parhain päin meillä molemmilla. :)

      Poista
  4. Voi että, tsemppiä sulle!! Toivottavasti oireilu loppuis pian:)
    Täälläkin on jo vähän kevättä rinnassa ja aurinko on saanu monesti hymyn huulille. Kesätyöt meinaa vähän nostaa stressitasoja ku niin kovasti haluaisin töitä ku en oo kahteen vuoteen kunnon töissä ollu. Mutta toivotaan että jostain vielä töitä saisin (vaikka tällä hetkellä tilanne on lähes toivoton)

    Ihanaa kevään jatkoa sulle! PS. Olipa kiva taas lukea sun höpötyksiä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ja joo kovasti näin toivoisin! :) Tuo aurinko on kyllä niin ihana, että se todellakin laittaa hymyilyttämään!

      Voi että, tiiän niin tuon stressin kesätöistä! Mutta mää niin piän peukkuja sulle, että sääkin löytäsit töitä kesälle.

      Ihana kuulla, että oli kiva lukea mun juttuja, musta on kyllä vähintäänki yhtä kiva lukea teiän kommentteja. :D Kiitos siis niistä ja mukavaa kevättä! :)

      Poista
  5. Voihan Oulu-reissu. ❤️ Täälä ainaki sataa lunta tällä hetkellä eli ei kovin keväistä, mutta kyllä se sieltä tulee. xd
    Mun kuulumiset sä tiiätki!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niimpä! <3 Haha joo täälläki oli monta päivää eka oikeen aurinkoista ja keväistä mut sit alko taas nää kunnon lumisateet ja talviset kelit. Mutta kevättä kohti siitä huolimatta, pikku hiljaa! :)

      Poista
  6. Todellakin on herkkua! :D ärsyttää jopa ku selaa blogeja läpi ja kukkaa ei kirjottele mittää :D pitäs varmaan löytää uutta luettavaa.
    Inhottava tuo sun sairastelujuttu :/ jospa se helpottais nopeesti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha no huippu kuulla! Ja joo uskon, että ärsyttää jos kukaan ei kirjottele mitään! Mulla tää blogi on nykyään niin fiilispohjalla ja muutenkin monta rautaa tulessa, että siks ei usein postauksia tuu, mutta joskus kuitenkin! :-D

      Ja jep, toivotaan näin!

      Poista
  7. Tulee mieleen omat vakavan pänttäämiset, oli se rankkaa mutta sen arvosta! Mulla menee tosi hyvin, ku kesätyöt on järjestyny ja Italian matka häämöttää ❤ Vähän vaan haikeeta, että eka yliopistovuosi on ihan kohta taputeltu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi apua, pelolla ootan mitä mulla on tässä eessä. :-D Mutta jospa mää(kin) selviän!

      Ja huippu kuulla, että sulla menee hyvin! Onneks sulla on vielä monta vuotta eessä, niin ei tarvi vielä lopullisia hyvästejä heittää yliopistolle! :-D

      Poista

Kiitos kommentista!❤