maanantai 1. tammikuuta 2018

Tukkataikoja

Lähtötilanne oli tämänkaltanen:







.. sillä erotuksella tosin, että näistäkin kuvista on useampi viikko vierähtänyt, joten pituutta ehti tossakin ajassa varmasti vielä vähän lisää tulemaan. 

Oon aina tykänny pitkistä hiuksista tosi paljo ja lukuunottamatta niitä kahta kertaa mun elämässä, kun oon hiukset ihan polkaksi leikannut, oon viihtyny aina pitkissä hiuksissa ja kovasti niitä varjellut. Tässä viime viikkojen ja kuukausienki aikana musta alko kuitenki tuntuun aina vaan enemmän ja enemmän siltä, että ehkä se kolmas kerta toden sanoo. Lyhyet hiukset alko kiehtomaan tosi paljo ja aloin vakavasti harkihtemaan taas hiustyylin muutosta näin muutaman vuoden kasvatusoperaation jälkeen. Sen lisäks, että lyhyet hiukset on musta tosi tyylikkäät ja hyvännäköset, vaakakupissa paino myös se, että ne mun pitkät hiukset alko olemaan tosi huonossa kunnossa erityisesti latvoista, joten oisin siis jokatapauksessa joutunu niitä leikkaamaan aika radikaalistikki, että niihin oisin saanu takas jotain eloa ja terveyttä. Noissa kuvissa ei niinkään hyvin näy se hiusten huonokuntosuus, mutta voi kyllä, niitä kakshaarasia ja kuivia hiuksia löyty aivan liikaa ja välillä tuntu, että ne vaan roikku ihan latteina sieltä päästä ilman sen kummempaa ilmavuutta. : D


Jonkin aikaa siinä sitten tätä ajatusta kypsyttelin ja pitkiä hiuksia mielessäni hyvästelin, kunnes tuli Helsinginreissun aika ja sillon tuntu just oikeelta vaan ottaa ja marssia kampaajalle. Aikasin aamulla nappasin kaverit käsikynkkään ja astelin kirjaimellisesti ekalle kampaajalle sisään, mikä eteen sattu. Voin kertoa, että siinä kampaajantuolilla istuessa olin aivan kauhusta kankeana ja kelailin aika monta kertaa, että mitä ihmettä oon oikeen tekemässä.. Näin jo niin elävänä mielessä sen kauhukuvan, että niistä hiuksista tulee aivan kamalat, enkä kehtaa näyttäytyä niitten kanssa yhtään missään.

Aikani siinä sitte kampaajalla istuin ja lopputulos oli tämä: (neljä ekaa kuvaa on samalta päivältä kun kampaajalla kävin, loput kaks tältä aamulta mökkimaisemista muutaman tunnin yöunilla.. :-D)







Mun eka reaktio siinä kampaajanpenkillä lopputuloksen selvitessä oli oikeesti semmonen järkytyksen ja helpotuksen sekotus. Helpottunu siitä, että lopputulos ei ollukkaan katastrofi, mutta järkytyny siitä, miten lyhyet mun hiukset oli. En ollu oottanu, että näistä tulee aivan niin lyhyet ja hoinki siinä alussa koko ajan kavereille, että "apua, onko nää liian lyhyet? apua näytänkö mää ihan kaljulta nyt?" Haha olin oikeesti aluksi aika shokissa ja mietin vaan siinä poispäin kävellessä, että mitä ihmettä oon menny tekemään. 

Mutta oikeestaan jo siinä ekan tunnin sisällä ku oltiin jatkettu matkaa kampaajalta shoppailemaan, fiilis muuttu paljo parempaan suuntaan ja jo saman päivän iltana olin ihan täysin rakastunu näihin. Niin terveet ja eloisat, paksut ja tyylikkäät. I H AN A T . Jotenki tuli semmonen olo, että nää hiukset passaa tähän mun nykyseen tyyliin ja ulkoasuun vielä aiempia hiuksia paremminki ja että näytän just itteltäni näissä. Ainoa ongelma, mitä oon tähän mennessä näissä huomannu, on se, että koska nää hiusten latvat on tosi paksut, niin esimerkiks suihkussakäynnin jälkeen ne latvat meinaa kääntyä tosi voimakkaasti ulospäin, mikä ei näytä mun silmiin niin kivalta. Mutta siihenki on onneks keinot keskitty, joten se ei oo mikään ylitsepääsemätön ongelma ollenkaan, kun vaan jaksaa nähä vähä vaivaa niiden eteen. :-D Kaiken kaikkiaan oon siis ihan supertyytyväinen näihin hiuksiin ja oon niin mielissään, että uskalsin tehä tän muutoksen, vaikka jännittiki etukäteen!


Ja hei muuten, oikeen hyvää uutta vuotta 2018 ! <3 Toivotaan, että tästä vuodesta tulee onnentäyteinen jokaiselle  meistä.