Terkkuja sängynpohjalta

Moikka moi! Niinku otsikosta voitteki jo päätellä, kirjottelee täällä tälläkertaa kipeenä oleva Sini. Byäää, en tykkää yhtään. Meni kyllä viikonlopun suunnitelmat kokonaan uusiksi, mutta eihän tälle mitään voi, nyt vaan pitää olla levossa ja sitäkautta yrittää toipua mahollisimman pian . :-) Heh, niin ja kerta ei nyt oikeen mitään muuta voi tehä ko maata sängyssä ja sairastaa, aattelin tulla kokeileen, josko tää postaaminen sujuis tälleen huonommassaki kunnossa. Viimekerrasta ku on taas hetkinen aikaa vierähtäny.

Liekö syynä sitte stressin purkautuminen vai mikä, sairastuin siis jälleen mahottoman kovaan flunssaan.  Voi kuulkaas ko mää just sairastumista edeltävänä iltana pääsin aattelemasta kuin en oo pitkään aikaan ollu kipeenä ja koko sairastelu tuntu niin hirmu kaukaselta asialta.. :-D (puun koputtaminen tais unohtua!) En jotenki yhtään aatellu, että voisin sairastuakki ihan millonvaan ja noh, ehkä just se ku ei ollu pitkään aikaan ollu kunnolla kipeenä, johti siihen ettei muistanu tarpeeksi arvostaa ja vaalia sitä omaa terveyttä. Sitä oli jo melkeen unohtanu kuin epämukavaa tää kipeenä olo on. 

Ku viimeset yöt ollaan tääläpäin valvottu ihan täysin, ku nenäliinoja tarvii kasoittain viereen että pärjää edes jotenkuten, ku tuntuu että päätä hakattas vasaralla, ku aivastukset yllättää mut kerta toisensa jälkeen, jatkuvasti (ihanihan oikeesti aivastelin eilen varmaan vähintään sata kertaa tunnissa!! :-D), ku yskänpuuskat ravisuttaa mun vartaloa tihiää tahtia, ku kurkku on niin kipeä, että nielaseminenki tuottaa tuskaa, ku käveleminen saa aikaan heikotusta ja pään jomotusta, ku pitää vaan makata sängyssä, eikä voimia oo oikeen mihinkään. Nyyyyh. Ku suunnitelmat kaverien näkemisestä ja koulujuttujen tekemisestä muuttuukin sängyssä makoilemiseen kera kurkkupastillien, nenäliinojen, vesipullon, lämpöisen viltin, pakuriteen ja nasolinin (nenäsumute, joka pyrkii avaamaan tukkosta nenää)..

Ku on melko turhautunu olo senvuoksi, että ko kerranki ois aikaa tehä vaikka mitä, mutta mitään ei sitte loppujen lopuks voikkaan tehä. Urheilemisen tai kotoa poistumisen voi tässä vaiheessa täysin unohtaa, koulujututki pitää jättää sunnutai-iltaan, koska vielä ei olo oo niin hyvä, että niitten kimppuun vois käydä. Ku väsyttää ihan hirmusesti ja uni oiski tehokas parantumiskeino, mutta nukkumisesta ei tuu yhtikäs mitään, kiitos tuskasen olon. Ku jokapaikkaa särkee, ja mielessä pyörii vaan että oisimpa terve, oi oisimpa... Oon kyllä monesti ihmetelly, että miten nää mun flunssat on aina niin rajuja, että pakottaa mut ihan täysin sänkypotilaaksi, ainaki muutamaksi ekaksi päiväksi?!:/

Mutta ei pidä vaipua liian suureen epätoivoon, hah. Positiivista tässä on se, että en sairastunu koeviikolla. Sepäs se vasta oiski ollu jos kipeenä ois pitäny kokeiden parissa ahertaa, ei ois ollu ollenkaan kiva. Ja muutenkin ku jakso nyt vaihtu vasta pari päivää sitte, ei tälle viikonlopulle ollu vielä mitään suurempia kouluhommia. Oisin siis muutenki saanu olla senkummempia velvollisuuksia hoitelematta tämän viikonlopun. :-)

Osaapahan myös taas arvostaa terveyttä aiempaa enemmän, eikä unoha kaiken kiireen keskellä pitää huolta omasta voinnista. Se on vaan niin huippu tunne, ku parantuu ja pääsee taas normaaleihin rutiineihin kiinni ja voi tehä kaikkea kivaa. Nyt vaan vitamiineja nassuun ja lepoa lepoa ja lepoa niin hyvä tulee. Pian pääsen taas jalkeille ja toteuttamaan tämän viikonlopun pilalle menneitä suunnitelmia. Kyllä sitä ehtii myöhemminki tekemään vaikka ja mitä mukavaa, nyt vaan on tärkeintä ottaa rauhallisesti ja parannella itteeni kunnolla. 

Ehkä mää jo ensyönä saan paremmin nukutuksi, ehkä mää jo pian alan toipumaan. Jiihaa, terveys täältä mää taas tuun! Ei tää yks flunssa mua nujerra vaikkei kovin kiva ookkaan. Pitää kuitenki muistaa olla onnellinen siitä, että oon saanu olla lähiaikoina lähes täysin terveenä kokoajan, lukuunottamatta sitä kesäloman vikojen päivien sairastelua ja nyt tätä.

Mutta hei, mennäämpäs sitte asiasta toiseen. Ihan pakko  vielä vähä hehkuttaa: mää selvisin koeviikosta, wuhuu! Oli nimittäin etukäteen aikamoisia epäilyksiä siitä, selviääkö tosta koeviikosta hengissä ensinnäkään, senverran rankka ja vaikia jakso oli alla :'D Tää koeviikko siis piti sisällään viis koetta ja koska vasta eka koeviikko kesäloman jälkeen oli, lisäs sekin osaltaan jännitystä. Stressitasot kävi kyllä melkosen korkeissa lukemissa ja päntättyä tuli aivan mahottomasti nuien päivien tai oikeestaan viikkojen aikana. Kerranki voi aidosti sanoa, että oon ylpeä itestäni ja panostuksestani. Parhaani tein ja nyt sitte vaan katotaan mihin se riittää. Tyytyväinen täytyy olla sama mitä numeroita sieltä tulee, koska tosiaan parhaani tein ja luin kyllä niin paljo ko vaan mitenkään ehein. 

Nyt on menny kaks päivää uutta jaksoa ja se on just niin kiva mitä etukäteen aattelinki. Kivoja aineita ja muutenki kaikinpuolin kiva jakso. Nyt jaksaa olla jotenki paljo motivoituneempi ku aineet miellyttää enemmän ja aikaa on viikollaki johonki muuhunki ku kouluun. Viimejaksossa ku koulujutut vei ihan oikeesti lähes kaiken mun vapaa-ajastaki. Nyt voin sovittaa työt (siivoustyön ja kerhonpidon), koulun ja vapaa-ajan paljo paremmin mun aikatauluun, eikä tarvi kokoajan tuskailla ajan riittämättömyyden vuoksi. Hihii, huippua!

Mieli on siis kaikinpuolin hyvä, sairastelustakin huolimatta, ja innolla ootan mitä tulevat kuukaudet tullessaan tuo. Oon kerranki ihan innoissani tästä syksystä; ulkona on niin kaunista, ja raikasta. Pian takassa roihuava tuli on jokapäivänen näky täällä kotona, ja tunnelman lisäämiseks sytytellään kynttilöitä ympäri taloa. Miettikää nyt: saa istuskella kera kuuman kaakaon takkatulen ääressä, villasukat jalassa ja kirja kädessä kylmänä, syksyisenä iltana. Saa käyä valokuvaamassa tuota kaunista maisemaa, ja noh, ihan vaan nauttia kaikinpuolin tästä syksystä. Tässä syksyn aikana saattaapi olla tiedossa pari kivaa reissuaki, joten mikäs tässä on elellessä, hah. Nyt tämän tytön täytyy kuitenki lähtä ottamaan pikku päikkärit, jotta olo hiukkasen paranis ja tervehtyisin mahollisimman pian, joten palaillaampa asiaan jälleen vähä myöhemmin ja hehkutetaan sitte vaikka lisää syksyn tuulahduksista. x) Oikeen hyvää viikonlopunjatkoa kaikille ja tsemppiä alkavaan viikkoon! Mitäs te muuten pidätte syksystä, tai ylipäätänsä pidätteko ollenkaan?


( Kuvituksena tässä postauksessa toimii venetsialaisviikonloppuna otetut kuvat, nimittäin tällähetkellä en aivan oo vielä kuvauskunnossa :-D !)

Mukava shoppailureissu

Moi taas ! Täällä kirjottelee väsynyt mutta onnellinen tyttö, jolla puuhaa riittäis vaikka muille jakaa. Mulla on siis nyt koeviikko meneillään; kaks koetta jo ohi ja kolme vielä eessä. Kova luku-urakka siis on vielä eessäpäinki ja tälläkin hetkellä mun pitäis olla jossain ihan muualla ko tietokoneella, mutta koska oon vieläkin ihan innoissaan tosta eilisestä, niin pakko siirtää noita muita pakollisia juttuja vähä tuonnemmaksi ja tulla heti hehkuttamaan meiän eilistä tyttöjenreissua, haha:D

Oltiin suunniteltu jo kuukausia sitte mun ystävän Sofian, hänen äitinsä ja mun äidin kanssa, että lähetään Haaparantaan tyttöjenreissulle tänä viikonloppuna. Noh, eilen aamulla herätyskello soi (jo) klo. 5:40 (voitte kuvitella kuin paljo mua aamulla väsytti ku illalla vähä venähti tuo nukkumaanmeno!!) ja lähettiin ajelemaan kohti päämääräämme. Heh, siinä matkalla sitte tuliki pari muuttujaa, ja niimpä me loppujen lopuksi löydettiin ittemme Oulusta, jossa vietettiin koko päivä, aamusta iltaan. Mutta eheei, ei lainkaan valittamista, aivan ihana reissu oli, vaikkei kauemmaksi ajeltukkaan! Oikeestaan tosi hyväki näin, eipähän tarvinnu istua autossa koko päivää (...hyh, mulleku tulee autossa aina niin helposti huono olo:/) ja saatiin ihan urakalla kierrellä vaatekauppoja. Niin ja syyä karkkia, koska irtokarkit oli vaan 4.90e/kg  zeppeliinin halpa-hallissa!!! :-D Kerettiin siis tehä paljon enemmän kaikkea kivaa, mitä ois Haaparannan reissulla keretty.

ASICS GEL-IMPRESSION 8

Hih, söpöjä sukkia oli äiti mulle valinnut!

Värien loistoa vihkojen muodossa.. Jospa nää pirtsakat värit motivois vielä enemmän koulunkäyntiin!

Mulla ei oikeestaan ollu mitään muuta pakollista asiaa ostoslistalla ko lenkkarit, ja semmoset mulle onneksi kotiutettiinki, stadiumilta. Oon aivan rakastunu noihin, tuntuu niin paljo paremmalta jalassa ku mun vanhat lenkkarit. Nyt on kiva lähtä juoksemaan ku on hyvät kengät alla! :) Hehee kuin hyvä mieli voikaan tulla yhistä juoksukengistä.

Lisäks löysin kolme uutta paitaa, ja heh, no äiti sitte vielä osti mulle uusia kouluvihkoja ja sukkia, ja ruuan ja sitätätäjatuota pientä... Me kierrettiin Sofian kanssa kaikki vaatekaupat läpi, mutta yllätysyllätys kaikki nuo paiat löyty H&M:ltä eikä muualta tarttunu mitään mukaan . :-D H&M on vaan niin luottokauppa, sieltä löytää lähes aina edes jotain. Oli niin kiva pitkästä aikaa taas päästä sovittelemaan kaikkia ihania vaatteita, ja vaikka suurinosa niistä kauppoihin jäiki, niin se oli silti niiin rentouttavaa ja mukavaa puuhaa! Unohtu kyllä täysin kaikki muut asiat, esim. kotona oottavat koulukirjat ja velvollisuudet. 

Tommosia päiviä tarvii kyllä jokaikinen ihminen, nimittäin nyt on niin hyvä ja rentoutunu mieli, ku sai koko päiväksi jättää ne kaikki stressaavat asiat ja velvollisuudet unholaan ja oikeesti nauttia täysillä koko päivästä. Aiiijettä. Suosittelen!! Oiva keino stressin laukamiseksi ja rentoutumiseksi. Kiitos ihanat äidit ja ystäväni, ku sain viettää teiän seurassa noin kivan päivän.

1. paita: Mää niin tykkään tästä kuosista, kaikki eläinaiheiset kuosit saa mun sydämen niin sulamaan, niin kävi tänki paian kohalla. :') Mulla oli jo ennestään vaatekaapissa samanlainen paita, tosin eri kuviolla ja värillä (paitojen malli siis sama, mutta muuten "ulkokuoreltaan" erilaiset) , mutta eipä se mitään haittaa, koska kuitenki tykkään tuosta mallista ja nuo on kivoja päällä. :-) Hintaa oli tällä paidalla 15 euroa.

2. paita: Vihdoin tääki paita tarttu mun mukaan, olin nimittäin aiemmin katellu tätä samaa paitaa jo monta kertaa Kokkolan H&M:llä , mutta aina se vaan jäi sovittamattomana sinne tankoon roikkumaan. Tälläkertaa päätin kuitenki edes sovittaa ja se oliki sitte melkeen rakkautta ensisilmäyksellä :-D hahaa. Ei semmonen rento paita, joista erityisesti nykyään tykkään ja joita lähes aina mun päällä näkee, mutta kuitenki jollakitapaa niin muntyyppinen ja IHANA. Sitäpaitsi tällä yksilöllä oli hintaa vaan vaivaset 3 euroa! (Norm. hinta 15e)

3.paita: Tadaaaaa... Viimesenä, muttei laisinkaan vähäisimpänä, tämmönen harmaa jakku. Jälleen yks jakku täydentämään mun kokoelmaa (heh eipä mulla oikeesti noita jakkuja oo ku ehkä vaivaset kolme tai neljä :--D) ja vaikka tääkään ei mitään rentopaita-tyyliä oo niin ihastuin tähän silti hetiku päälle sain. Erityisen paljo tykkään tosta jakun selkäosasta, se istuu jotenki niin hyvin ja kivasti päälle. Tällä oli hintaa 20 euroa.

Huomaako muuten kukaan muu että mun hiukset on kasvanu melkosen paljo siitä ko ne sillon leikkasin ihan lyhyeksi?! :-D Ei sitä oikeestaan itekkään oo kiinnittäny normaali arjessa siihen huomiota, mutta sitteku vertaa jotain kuvia keskenään, niin HUI mikä muutos! Voisin joskus laittaa vaikka jonku vertailukuvan, jossa näkyy se muutos kunnolla, koska tässä ei nyt oo mitään kuvaa mihin verrata. :) 

Mutta koska aika rientää vähä liianki vauhikkaasti, on mun häivyttävä taas koulukirjojen pariin. ONNEKSI keskiviikkona oon taas vapaata tyttöä ja ONNEKSI ensjakso on satakertaa rennompi ku tää hirmujakso. x) onneksionneksionneksi. Vähäaikaa ku jaksaa vielä tsempata ja olla reipas niin sitte saa taas löysäillä ja ottaa rennosti. Sitä odotellessa...

Palaan siis kuulumisten kanssa taas ääneen ehkä ensviikon lopulla, jos vaan suinki mahollista. Siihen asti blogihiljaisuus, jottei koulunkäynti kärsi...Plääh, tylsää. Tsemppiä vielä ihan hirveesti kaikille muillekki koeviikolla ahertaville ja myöskin teille töissäkäyville ja noh, oikeestaan ihan kaikille, tsemppiä alkavaan viikkoon! :-D Muistakaahan ahertaa tiukasti, mutta myös välillä höllätä ja antaa itelle aikaa rentoutua ja nauttia elämästä ihan todenteolla. Puspus.

ps. Niiiin ja kertokaahan toki, miltä mun ostokset teiän silmään näyttää? Voisitteko kuvitella ittenne päälle, vai onko ihan jotain muuta mitä päällenne pukisitte? x) Hyviä vai turhia ostoksia?

Hetki taas kun kohdataan, saa välimatkat haihtumaan.

Huh, viimesimmästä kirjotuskerrasta on taas ehtiny tovi jos toinenki kulumaan. On vaan yksinkertasesti ollu niin hektistä meininkiä täällä taas, ja tosiaan viimeaikasten tapahtumien vuoksi on joutunu joustamaan kaikesta muusta, mukavistaki jutuista, ihan sen oman voinnin mukaan. Mutta koska en oo senkummemmin vielä tuntojani ja fiiliksiäni availlu täälä blogin puolella, voisin vihdoin vähä kirjotella mun viimeaikaisista ajatuksista ja fiiliksistä, vaikka kylläpä moni ne varmasti osaa jo jotenki aavistaakin, viimepostauksen perusteella. 

Rakkaan ihmisen menettäminen sattuu aina ja lujaa, vaikka samaan aikaan tiedostaiskin, että nyt sillä rakkaalla on asiat hyvin, eikä hänen tarvi enään kärsiä. Se kaipaus ja ikävä on siitä huolimatta järkyttävän suurta, ei mieli edes tahdo käsittää, että tää rakas ihminen on poissa, lopullisesti, täältä maanpäältä. Ku tää henkilö on ollu kuitenki mun syntymästä saakka aina läsnä, ollaan nähty ja vietetty yhessä perheen kesken aikaa aina ku vaan mahollista, ollaan koettu yhessä niin paljo, oon oppinu häneltä valtavasti asioita, oon saanu olla hänen vierellään ihan viimesiin hetkiin saakka. Niin paljon ois ollu vielä sanottavaa, niin paljon koettavaa. Mutta valitettavasti, enään ei oo mahollisuutta kipasta tuosta vaan kattomaan mummua, mennä kertomaan ajankohtasia asioita ja kuulumisia hänelle, pyytämään apua, tai ihan vaan kertomaan kuinka paljon häneltä oon vuosien saatossa saanut ja oppinut. Aluksi tuntu ihan siltä, että koko maailma pysähtyy. Ettei mikään voi jatkua enään normaaliin tapaan. Ei tämän jälkeen. Vaikka me kaikki tiiettiin, että tää suru-uutinen saattaa meidät millon vaan saavuttaa, niin ei siihen voinu tai osannu mitenkään valmistautua. Ei, vaikka kuinka tiiettiin, että mummu on tosi huonona ja että loppu ei oo kaukana. Se tuli silti täysin järkytyksenä, ei sitä pystyny käsittämään, että nyt se oikiasti tapahtu. 

Nyt, ku reilu kaks viikkoa on tästä suru-uutisesta vierähtäny, on mun mieleen noussu surun ja ikävän rinnalle myös suuri kiitollisuus ja onni siitä, että mummu oli niin merkityksellisessä roolissa meiän elämässä, aina lähellä. Ja myös siitä, että mummulla on vihdoin hyvä olla, hän sai lähtä viimeselle matkalleen rakkaiden ihmisten ympäröimänä, ja ikiuneen vaipuessaan hänen kasvojaan koristi levollinen ja kaunis hymy. Enää ei kipu ja tuska vaivaa, nyt on hyvä olla. Tottakai suru ja kaipuu on edelleen tosi suurta, mutta nyt sitä kykenee jo muistelemaan niitä kaikkia rakkaita ja kultasia muistoja mummusta menneiltä vuosilta, kattelemaan hänestä kuvia, puhumaan mummusta ja muistelemaan niitä kaikkia oppeja ja viisauksia, joita mummu on vuosikymmenien ajan meille kaikille jaellut. 

Vaikka nää viimeajat on ollu raskaista ja vaikeita, erityisesti tämä viikonloppu kun saatettiin mummu viimeiselle matkalleen, täytyy meiän muistaa, että elämä jatkuu. Ikävän kanssa on vaan opittava elämään. Toki suru pitää surra ja käsitellä kunnolla, mutta liian kauaa ei saa paikoilleen jäähä. Pää pystyyn ja hyvien muistojen voimalla eteenpäin.

Musta on ollu aivan ihana huomata, kuinka mun ystävät ja läheiset oikeesti välittää ja huolehtii minusta niin kovin. Erityisesti nyt lähiaikoina niin moni ihminen on jaksanu tulla kyselemään mun vointia ja jaksamista, toistuvastikin, ja oon saanut tärkeää tukea monelta eri taholta. Se tuntuu hyvältä. Oon saanu huomata, että en mää oo yksin, tässäkään tilanteessa. Tuhannet kiitokset siis teille jokaikiselle ihmiselle, jotka ootte jaksanu huolehtia mun ja meiän kaikkien jaksamisesta ja kuulumisista ylipäätänsä! Se tuo lohtua ja voimaa tosi paljon tämän kaiken keskelle.

Aika parantaa haavat, tälläkertaa ehkä niin, että ajan myötä se suru muuntaa muotoaan, muuttuen ikäväksi ja kaipaukseksi, hyvien muistojen aitaksi, toivoksi siitä, että kyllä me vielä joskus nähään, vaikkei se täällä maanpäällä tapahukkaan. Yhessä me jaksetaan, toinen toistamme tukien. Onneksi kukaan, ei yhtään kukaan, voi meiltä viiä noita kaikkia muistoja, oppeja ja viisauksia, hyviä hetkiä, arvokkaita kokemuksia. Noita kaikkia vuosia, jotka yhdessä saatiin viettää. Kiitollinen siitä.


Rakkaus, jonka jaamme,
ei kuole milloinkaan
kerran me kohdata saamme
rakkaimpamme uudestaan.
Hän jota kaipaamme täällä
saapunut kotiin jo on.


Lähdit aamulla hiljaa 
taivaan kotihin. 
Sydämen hento liekki 
sammui syksyn tuulihin. 

Työpäiväsi pitkä päättyi, 
kädet ahkerat levätä saa. 
Muistosi meitä aina
 tiellämme johdattaa.