sunnuntai 14. tammikuuta 2018

Anna itsellesi mahdollisuus








Mahdollisuus


Anna itsellesi mahdollisuus

nähdä miten

upea ihminen olet



mahdollisuus olla aidosti 

sitä mitä olet


 elää sataprosenttisesti

omaa elämääsi

juuri sinun tavallasi


ja nauttia täysin rinnoin siitä, 

että olet 

se ainoa ja oikea
sinä.



<3: Sini


maanantai 1. tammikuuta 2018

Tukkataikoja

Lähtötilanne oli tämänkaltanen:







.. sillä erotuksella tosin, että näistäkin kuvista on useampi viikko vierähtänyt, joten pituutta ehti tossakin ajassa varmasti vielä vähän lisää tulemaan. 

Oon aina tykänny pitkistä hiuksista tosi paljo ja lukuunottamatta niitä kahta kertaa mun elämässä, kun oon hiukset ihan polkaksi leikannut, oon viihtyny aina pitkissä hiuksissa ja kovasti niitä varjellut. Tässä viime viikkojen ja kuukausienki aikana musta alko kuitenki tuntuun aina vaan enemmän ja enemmän siltä, että ehkä se kolmas kerta toden sanoo. Lyhyet hiukset alko kiehtomaan tosi paljo ja aloin vakavasti harkihtemaan taas hiustyylin muutosta näin muutaman vuoden kasvatusoperaation jälkeen. Sen lisäks, että lyhyet hiukset on musta tosi tyylikkäät ja hyvännäköset, vaakakupissa paino myös se, että ne mun pitkät hiukset alko olemaan tosi huonossa kunnossa erityisesti latvoista, joten oisin siis jokatapauksessa joutunu niitä leikkaamaan aika radikaalistikki, että niihin oisin saanu takas jotain eloa ja terveyttä. Noissa kuvissa ei niinkään hyvin näy se hiusten huonokuntosuus, mutta voi kyllä, niitä kakshaarasia ja kuivia hiuksia löyty aivan liikaa ja välillä tuntu, että ne vaan roikku ihan latteina sieltä päästä ilman sen kummempaa ilmavuutta. : D


Jonkin aikaa siinä sitten tätä ajatusta kypsyttelin ja pitkiä hiuksia mielessäni hyvästelin, kunnes tuli Helsinginreissun aika ja sillon tuntu just oikeelta vaan ottaa ja marssia kampaajalle. Aikasin aamulla nappasin kaverit käsikynkkään ja astelin kirjaimellisesti ekalle kampaajalle sisään, mikä eteen sattu. Voin kertoa, että siinä kampaajantuolilla istuessa olin aivan kauhusta kankeana ja kelailin aika monta kertaa, että mitä ihmettä oon oikeen tekemässä.. Näin jo niin elävänä mielessä sen kauhukuvan, että niistä hiuksista tulee aivan kamalat, enkä kehtaa näyttäytyä niitten kanssa yhtään missään.

Aikani siinä sitte kampaajalla istuin ja lopputulos oli tämä: (neljä ekaa kuvaa on samalta päivältä kun kampaajalla kävin, loput kaks tältä aamulta mökkimaisemista muutaman tunnin yöunilla.. :-D)







Mun eka reaktio siinä kampaajanpenkillä lopputuloksen selvitessä oli oikeesti semmonen järkytyksen ja helpotuksen sekotus. Helpottunu siitä, että lopputulos ei ollukkaan katastrofi, mutta järkytyny siitä, miten lyhyet mun hiukset oli. En ollu oottanu, että näistä tulee aivan niin lyhyet ja hoinki siinä alussa koko ajan kavereille, että "apua, onko nää liian lyhyet? apua näytänkö mää ihan kaljulta nyt?" Haha olin oikeesti aluksi aika shokissa ja mietin vaan siinä poispäin kävellessä, että mitä ihmettä oon menny tekemään. 

Mutta oikeestaan jo siinä ekan tunnin sisällä ku oltiin jatkettu matkaa kampaajalta shoppailemaan, fiilis muuttu paljo parempaan suuntaan ja jo saman päivän iltana olin ihan täysin rakastunu näihin. Niin terveet ja eloisat, paksut ja tyylikkäät. I H AN A T . Jotenki tuli semmonen olo, että nää hiukset passaa tähän mun nykyseen tyyliin ja ulkoasuun vielä aiempia hiuksia paremminki ja että näytän just itteltäni näissä. Ainoa ongelma, mitä oon tähän mennessä näissä huomannu, on se, että koska nää hiusten latvat on tosi paksut, niin esimerkiks suihkussakäynnin jälkeen ne latvat meinaa kääntyä tosi voimakkaasti ulospäin, mikä ei näytä mun silmiin niin kivalta. Mutta siihenki on onneks keinot keskitty, joten se ei oo mikään ylitsepääsemätön ongelma ollenkaan, kun vaan jaksaa nähä vähä vaivaa niiden eteen. :-D Kaiken kaikkiaan oon siis ihan supertyytyväinen näihin hiuksiin ja oon niin mielissään, että uskalsin tehä tän muutoksen, vaikka jännittiki etukäteen!


Ja hei muuten, oikeen hyvää uutta vuotta 2018 ! <3 Toivotaan, että tästä vuodesta tulee onnentäyteinen jokaiselle  meistä.

tiistai 19. joulukuuta 2017

Muutoksia

 Pikkuhiljaa hiipuen, takavasemmalle väistyen. Vähän sillä lailla on tämän blogin kanssa käyny tässä viime kuukausien aikana. Ja sanottakoon, että joskus ennen tästä ois kyllä seurannu kunnon kriisi. (:'D) "Apua, miten tässä näin on käyny?! Nyt on kyllä pakko tsempata. Vai lopetanko koko touhun samantien? Mitä ihmettä nyt teen?!" Oisin todennäkösesti joko yrittäny väkisin panostaa jatkossa enemmän tai vähintäänki selittäny täälä sitä muuttunutta tilannetta. Tai hakenu jonku "virallisen" tauon kautta lisäpotkua postaamiseen, vaikkakin oisin luultavasti siitä huolimatta kohannu tulevaisuuessaki ne samat ennen taukoa mietityttävät asiat..

Mutta niin ne ajat muuttuu ja minäkin siinä samalla. Ei mulla nimittäin nyt oo enää (tai vieläkään) mitää kriisiä päällä, vaikkei postaustahti oo enää säännöllinen ja sisältökin on muuttunut melko radikaalisti. Vaikka jollain tapaa tähän tilanteeseen vaan ajauduin, niin on se pitäny myös tietosia ratkaisuja ja muutoksia sisällään. Ennen keskityin oikeestaan omaan elämääni ja sen tapahtumiin omien ajatusteni saattelemana, kun taas viime aikoina tää blogi on ollu pääasiassa mun kirjotustuotoksia, jotka ei avaa niinkään mun omaa elämää vaan keskittyy tähän kirjotusharrastukseen ja luovuuteen. Valokuvia oon jakanu kans aiempaa enemmän näiden runojen ja pohtivien tekstien ohella.


Tavallaan se tuntuu tosi haikeelta. Oon kirjottanu blogia kuitenkin yli viis vuotta ja siitä tuli tossa ajassa semmonen paikka, minne tottu kertomaan niin paljon, muodostamaan lauseiksi sitä omaa elämää, sen sisältämiä tapahtumia ja vaiheita ja tietysti niitä omia ajatuksia. Se oli niin osa arkipäivää. Jotenki blogi vaan kulki melkeen joka asiassa ja paikassa mukana tosi tiiviisti muhun liimautuneena. Se oli semmonen yks osa mun identiteettiä. Olin Sini, jolle blogi oli ku yks tärkeä ystävä. Tuntu tosi oudolta, jos välissä oli taukoa tai ei hetkeen ehtiny päivitellä. Se oli semmonen oma maailmansa, jonne upputuminen oli tosi antoisaa ja rakasta mulle. Välillä kriiseiltiin siitä sun tästä, mutta ikinä ei voinut kuvitella oikeesti lopettavansa, ajatuski siitä tuntu melkeen maailmanlopulta. Tosi vaikea edes selittää, miten tärkeäks ja suureks osaks elämää blogista mulle lopulta tuli, koska vaikka niin kliseiseltä se kuulostaakin, mää kahlasin mun nuoruusvuodet läpi yhessä tämän blogin kanssa, kuletin mukana päivästä, viikosta ja vuodesta toiseen ja yhessä sen kanssa maailmaa tarkastelin.

Ku kasvoin vanhemmaksi, aloin kuitenki ajattelemaan ja kokemaan jotkut asiat eri tavalla ku ennen. Mielipiteet ja näkemykset muuttu tietyllä tasolla, eikä se, mikä ennen tuntu itelle parhaalta vaihtoeholta tuntunukkaan enää ihan siltä. Jossaki vaiheessa alkoki sitte tuntuun entistä voimakkaammin siltä, ettei se sillonen bloggaustyyli loppujen lopuks ehkä ollukkaan niin mun juttu. Tuntu kivemmalta kertoa ite suoraan ihmisille mun menemisistä ja tekemisistä ilman että raportoin joka askeleesta blogiin. En oikeen jaksanu enää pysyä siinä blogimaailmassa mukana samalla tavalla ku ennen. Halusin jollakin tapaa olla enemmän se "oikea ja aito" Sini, joka ei mun mielestä päässy blogissa tarpeeks hyvin esille. Syystä, että en halunnu jakaa koko maailmalle kaikkea musta, mun elämästä ja siihen kuuluvista ihmisistä, mikä taas teki just sen, ettei musta saanu pelkästään blogin perusteella todellakaan kaikkea sitä irti, mitä oikeesti oon. Ja se ajatus ei tuntunu kivalta, että musta muodostetaan kuva vaan sen blogiminän perusteella, vaikka oon niin paljon muutakin. Kriisejä tuli entistä useemmin ja sisältö mietitytti.


Jossaki vaiheessa sitä vaan päätti tarttua härkää sarvista ja aloin pikkuhiljaa ujuttamaan joukkoon niitä runoja, tarinoita ja vähätekstisempiä postauksia. Vähensin myös jatkuvaa raportointia mun menemisistä ja tulemisista niin, että jos esimerkiks kävin jossakin reissussa, en kirjotellutkaan siitä kunnon matkakertomusta blogiin, minkä oisin aika varmasti joskus aiemmin tehny, vaan enää enintään pääpiirteissään jotain selitin tai annoin kuvien puhua mun puolesta. Kaikki se muutos tapahtu jotenki niin rauhallisesti ja ajan kanssa. Kai se oli itellekki semmosta siedätyshoitoa ettei vaan yhtäkkiä repässy ja muuttanu kaikkea, vaan anto ittensä ja blogin lukijoidenki rauhassa totutella siihen muutokseen ja siinä samalla vähän katella, toimiiko se niin ja tuntuuko sillon semmoselta, mitä voisin kuvitella jatkossaki jatkavani. Ja kas kummaa, tänään saan havahtua siihen, että melkonen muutos tässä onki tapahtunu, ihan tavallaan iteltäkin huomaamatta. Ja ei, en kyllä voi sanoa, että tää muutos ois mitenkään negatiivinen asia, koska kuitenki just nyt mun "suhde" blogiin on se, mikä tuntuu kaikista parhaalta vaihtoeholta, mutta niinku jo ylempänä sanoinki, niin kyllähän se haikeelta ja vähän surulliseltaki siitä huolimatta tuntuu.

Nykyään tää blogi on mulle alusta, jonne purkaa kirjotusluovuuttani ja jakaa kuvia, aina semmosen fiiliksen tullessa. Ei enää niinkään pelkästään omasta elämästä, ihan vaan elämästä ylipäänsä. Välittämättä siitä, onko edellispostauksesta kulunu viikko tai kaks vai sattuko nyt tulemaan kaks postausta peräkkäisinä päivinä.  Tänne aion päivitellä jatkossakin epäsäännöllisen säännöllisesti, enkä mää enään mieti jatkuvasti, pitäisköhän tää blogi poistaa, jos ei aina jaksa tai pysty niin säännöllisesti päivitellä. Ajatuksissa nimittäin on käyny aiemmin useinki se, että oisko mun vaan pitäny poistaa tää blogi ja alottaa kokonaan puhtaalta pöyältä, kun sisältö ja oikeestaan koko blogi on kokenu niin suuren muutoksen. Mutta sitteku mietin asiaa tarkemmin, tajusin mää, että mitäpä se haittaa, ettei tää blogi oo enään just semmonen ku se joskus vuosia tai kuukausiaki sitte oli. Tää on aina kulkenu mun mukana ja tavallaan sen mukasesti sitte näyttäytynytki, joten ku mää ja mun ajatukset muuttuu, on ihan loogista, että blogi muuttuu siinä mukana. Ja se on ihan ok. Blogin sisältö ei oo enää ehkä se, mitä se joskus oli, mutta edelleen tää on just se mun blogi ja aion vastaki jatkaa tällä samalla alustalla.


Siis tiivistettynä, jos mulla ei oo aikaa, en aio kirjottaa. Jos en jaksa tai mulla ei oo semmosta oikeenlaista fiilistä, en kirjota myöskään. Yks juttu, mikä tässä viime kuukausina on erityisesti muuttunu on justiinsa se, että se, missä ennen koin jonkinasteisia paineita siitä, että pitäs miellyttää lukijoita tai olla heiän vuoks tosi aktiivinen ja hyvä tässä, on päätyny siihen, että nykyään teen tätä oikeesti vaan siks, että tykkään kirjottamisesta ihan valtavasti, enkä jaksa vaivata päätäni sillä, mitä joku nyt ajattelee, jos en pitkään aikaan postaa tai jos se tekstilaji tai sisältö ei oo semmosta kaikkia ihmisiä kiinostavaa tai suosiotakeräävää juttua. Tottakai tuntuu edelleenki tosi hyvältä, jos saan teiltä palautetta, eihän sen arvo oo minnekkään kadonnu. Tuntuu superihanalta saada kommentteja omista teksteistäni ja esimerkiksi kuvista ja ihan kaikista postauksista tietysti, mutta kuitenki jollaki tapaa tuntuu, että se pallo on nykyään aiempaa enemmän mun omissa käsissä. Tai kai se oli ennenki, mut nyt vasta ymmärrän sen kunnolla, enkä anna muiden mielipiteiden omaa toimintaani muuttaa. 


Tää on siis tietyllä tapaa jonkin uuden alku. Tai alku ja alku, onhan tätä menoa täällä blogissa jo viikkoja ja kuukausia ollukin, mutta nyt vasta kunnolla siitä kirjottelen ja ajatuksia tästä muutoksesta avaan. Pakko kuitenki sanoa vielä tähän loppuun, ku nyt oon niin kovasti tästä muuttuneesta sisällöstä puhunu, että tokikaan ikinä ei piä mennä vannomaan että ei koskaan tekis jotain tiettyä asiaa, nimittäin minut tuntien heti tämän postauksen jälkeen tulee semmonen fiilis, että tekee mieli höpötellä vaikka mitä omasta elämästäkin ja tehä mielipidepostauksia ja reissuhöpöttelyitä sun muuta, haha ken tietää.. :-D Noh, mutta jos semmonen fiilis tulee, niin sitten mennään sen mukaan! Pääajatuksena onki jatkossa se, että teen ja meen täällä just sen mukaan mikä tuntuu hyvältä millonki. Jos tekee mieli tulevaisuuessaki keskittyä tähän nykyseen linjaukseen eli pääasiassa runoihin ja kuviin tai mielessä pyöriviin ajatuksiin, niin niitä sitte. Ja jos tekeeki mieli höpötellä jostain arkipäivän jutuista tai tulevaisuudensuunnitelmista niin sitte vaan niitä kehiin. Saa nähä mitä tulevalla on mulle (ja myös teille) antaa! Sitä odotellessa haluan vielä kiittää miljoonasti teitä kaikkia ihania ja uskomattomia ihmisiä, jotka ootte tähänkin asti tehny mun blogitaipaleesta ihan mahtavan. Ehkä osa teistä pysyy tulevaisuudessaki mukana, vaikkei tahti aina niin päätähuimaava oiskaan. Mutta lyhyesti ja ytimekkäästi sanottuna, jatkoittepa mun blogin seuraamista tai ette, niin kuitenkin, KIITOS tässä vaiheessa ihan kaikista kommenteista, palautteesta ja mun matkassa pysymisestä tähän päivään saakka, se merkkaa mulle enemmän ku tiiättekään. <3



Hyvää joulunodotusta kaikille!


keskiviikko 6. joulukuuta 2017

Suomi 100v




Puolesta isänmaamme
urheasti taistelitte
Tätä maata
hautaan saakka suojelitte

Kaatui yksi,
kaatui toinen
Liian varhain moni nuorukainen nukkui pois
Liian varhain moni lapsi isättömäksi jäi

Mutt' ei sankarimme silloinkaan
kotimaastaan luopuneet
"Urheasti eteenpäin" oli lause käytetyin
Rauhaa kohti taistellen
tietä raivattiin

Ja kerran koitti päivä
itsenäisyyden
Suotiin rauha kaatuneille,
koti tuleville.

-Sini



Suuri KIITOS teille kaikille, joiden sisukkaan ja uhrautuvan taistelun ansiosta me nykypolvet saadaan elää tässä itsenäisessä ja turvallisessa maassa. Te teitte valtavasti töitä, jotta Suomesta saatiin rakennettua hyvinvointivaltio ja tuleville sukupolville paremmat oltavat kuin teillä oli. Ja tänään täällä on hyvä olla ja elää. Saan kutsua ylpeänä tätä maata kodiksi, paikaksi, minne mun sydän kuuluu. <3


Hyvää itsenäisyyspäivää Suomi 100v!


maanantai 27. marraskuuta 2017

Tänään päätin rakastaa



"Tänään päätin rakastaa elämää koko sydämestäni

jokaista taivaalta tippuvaa vesipisaraakin

kaupungin vilinää ja korvia huumaavaa hälinää

kasvojasi koristavia hymykuoppia

ja tasaisen hengityksemme rytmikästä sointia


antaa rakkauden soljua solusta toiseen

lämmön levitä sisimmässä hunajan lailla

kuiskaillen kauniita



Ehkä maailma olisi parempi,

jos sinäkin kanssani rakastaisit

avoimen sylin elämän lahjalle tarjoaisit."


- Sini


lauantai 18. marraskuuta 2017

Viimeaikaisia lukemisen arvoisia kirjoja


Moi täältä sairastuvalta! Niinhän siinä sitten kävi, että kipeeksi tultiin ja kunnolla.. Mutta jos jotain positiivista halutaan tästä sairastelusta ettiä, niin oikeestaan senpä takia mää nyt istun tässä tätä postausta tekemässä. :-D Muussa tapauksessa tuskin oisin viettänyt synttäriviikonloppua ja viikonloppua ylipäätäänkään omassa sängyssä vaan kirjat seuranani. Mutta sitte ite asiaan. Taisinki mainita tossa pari postausta takaperin, että oon viime aikoina innostunut ja ennen kaikkea ehtinyt taas lukemaan tosi paljon ja ai että, miten huippuja kirjoja oonkaan löytänyt käsiini! Ja koska ainakin musta on ihana saada muilta kirjavinkkejä ja päästä sitä kautta tutustumaan uusiin kirjoihin, ajattelin listata tänään muutamia näistä mun lukukokemuksista, joihin oon itekkin vasta tässä viime viikkojen aikana tutustunut ja jotka on oikeesti ollut lukemisen arvoisia kirjoja.


1. Punainen kuningatar, Victoria Aveyard


"Veri jakaa ihmiset kahteen kastiin – punaisiin ja hopeisiin. Punaiset ovat rahvas, jota lähes jumalallisia voimia omaava hopeisten eliitti hallitsee.

Mare Barrow on 17-vuotias punainen taskuvaras ja joutumassa pian sotaväkeen. Tilanne muuttuu yllättäen, kun vastarintaliike Purppurakaarti horjuttaa hopeisten ylivaltaa, ja suojellakseen ystäväänsä Mare päätyy hopeisten keskuuteen. Siellä hänelle ja hopeisten hoville valkenee, että punaisesta verestä huolimatta Marella on oma, kuolettava voimansa.

Maresta tehdään hopeisten prinsessa, mutta maailmassa, jossa vallankumous ja rakkaus sekä valta ja oikeus kamppailevat, ei mikään ole mustavalkoista ja kuka tahansa voi pettää kenet tahansa."


Mun kommentti: Jäätävän hyvä. Just semmonen kirja, jota ei vaan voi laskia kesken käsistään! Teki mieli ahmia se kerrallaan, vaikka sivuja olikin useempi sata. Jännitystä ei tästä kirjasta puuttunut ja juonenkäänteet oli yllättäviä. Ootan seuraavaa osaa niin innolla!



2. Aavikon tyttäret, Nura Farah


"Khadijan elämä on tiukoin langoin sidottu somaliperinteisiin, mutta rohkeudellaan hän pystyy vaikuttamaan omaan onneensa.

Miehensä ja poikansa menettänyt hooyo Fatima pitää kovaa kuria tyttärelleen Khadijalle, jolla on haaveilijan sielu. Khadija ihailee runonlaulajia, mutta tyttönä hänellä ei ole lupaa runoilla. Äitinsä kieltoja uhmaten hän kuitenkin osallistuu runon laulukilpailuun, ja hänen taitonsa puhkeavat kukkaan.

Kun Khadija joutuu kamelivarkaiden kynsiin ja päätyy toiseen leiriin ja naimisiin, menee kauan ennen kuin hän hyväksyy vaimon tehtävät ja uskaltaa ottaa vastaan rakkauden. Etenkin kun miehen ensimmäinen vaimo tekee kaikkensa vaikeuttaakseen Khadijan elämää."

Mun kommentti:  Tässä kirjassa parasta oli se, miten sen kautta pääsi tutustumaan aivan erilaiseen kulttuuriin, ku missä on ite elänyt koko elämänsä ajan. Herätti ainakin mussa paljon ajatuksia ja kiitollisuuttakin oman elämän hyvyydestä sekä avarsi maailmankuvaa. 



3. Parillisia ja parittomia, Jojo Moyes



"Yksinhuoltajaäiti Jess Thomas asuu paremmat päivät nähneessä talossa matemaattisesti lahjakkaan tyttärensä Tanzien sekä teini-ikäisen poikapuolensa kanssa. Jessillä on kaksi työpaikkaa ja ikuisena optimistina unelma paremmasta elämästä. 

Menestyvän it-firman omistaja Ed tekee elämänsä virheen ja huomaa joutuneensa pulaan. Sattumalta Ed tapaa Jessin ja löytää itsensä pian ajamasta hullunkurista seuruetta koululaisten matematiikkakilpailuun Skotlantiin. Edistä ei missään nimessä ole kenenkään prinssiksi, eikä Jess edes halua tulla pelastetuksi. Ovatko he kuitenkin yhdessä enemmän kuin osiensa summa?"


Mun kommentti: Tää oli ihana. <3 Rakastan Jojo Moyesin kirjoja ihan älyttömästi ja tääkään ei tehnyt kyllä poikkeusta! Ihan kirjan ekoilla sivuilla tää ei vielä tehnyt muhun sen suurempaa vaikutusta, mutta mitä pidemmälle sivuja kääntelin, sitä koukuttavammaksi tää muuttu. Suosittelen!



4. Ennen kuin kuolen, Jenny Downham


"16-vuotias Tessa sairastaa parantumatonta leukemiaa. Mutta hän ei aio jäädä sänkyyn odottelemaan kuolemaa vaan tekee listan asioista, jotka haluaa vielä kokea. Hän tahtoo esimerkiksi rikkoa lakia, tulla kuuluisaksi ja saattaa eronneet vanhempansa takaisin yhteen.

Kun kuvioihin ilmestyy naapurinpoika Adam, Tessa pääsee kokemaan asioita, joista ei olisi koskaan osannut haaveillakaan. Vaikka sairaus syö päivä päivältä Tessan voimia, viime kuukausinaan hän tuntee olevansa vahvemmin elossa kuin koskaan ennen."


Mun kommentti: Surullinen, mutta samaan aikaan ei kuitenkaan millään tavalla synkkyyteen vaipuva, vaan ilonpilkahuksiakin mahtu hyvin mukaan ja tuntu hyvältä, kun kirjan päähenkilö päätti elää täysillä loppuun saakka, vaikka kohtalonsa jo ennalta tiesikin. Tosi koskettava ja kaunis. Pisti miettimään. <3



5. Joulutaikaa Manhattanilla, Sarah Morgan



"Kuuluisa rikoskirjailija Lucas Blade vihasi joulua. Jokaista virnuilevaa joulupukkia ja jokaista epävireistä nuottia, joka kaupoissa pauhasi, ja joka ikistä hyytävää lumihiutaletta. Aivan erityisesti hän vihasi lumihiutaleita. Ne satoivat maahan petollisen viattomina ja kuorruttivat puut ja autot. Ja ne olivat aiheuttaneet hänen vaimonsa kuoleman.

Eva Jordan, Urban Genie tapahtuma- ja asioimispalveluyrityksen työntekijä ja osakas, oli aina rakastanut joulua. Jokaista hymyilevää joulupukkia ja jokaista hilpeää nuottia, joka kaupoissa helähti, ja joka ikistä kimaltavaa lumihiutaletta. Aivan erityisesti hän rakasti lumihiutaleita. Niistä tuli aina mieleen iloisia rekiretkiä ja lumiukkoja. Evan mielestä lumessa oli aina ollut taikaa.

Lucas Bladen isoäiti on kyllästynyt pojanpoikansa yksinäiseen ja surulliseen elämään. Hän palkkaa Evan järjestämään Lucasille hieman joulumieltä. Miten käy, kun nämä kaksi täysin erilaista ihmistä joutuvat viettämään muutaman viikon yhdessä?"


Mun kommentti: Vähän kevyempää luettavaa, joskin tässäkin ollaan välillä myös vakavempien asioiden ja kysymysten äärellä. Tykkäsin siitä, kun tässä kerrottiin kummankin näiden erilaisen ihmisen näkökulmasta, jolloin oli itse helpompi ymmärtää molempia eikä esimerkiksi vain toista. Ikuisena romantikkona ja haaveilijana, tää oli kyllä mulle just oikeenlaista luettavaa. :'D Ihana kirja!


6. Yksi täydellinen päivä, Jennifer Niven


"17-vuotias Theodore Finch on älykäs, spontaani outolintu, jota kuolema kiehtoo. Finch tuntee kuolemafaktat, kuuluisien ihmisten itsemurhaviestit ja synkimmät Virginia Woolf -sitaatit. Hiljaa itsekseen hän silti yrittää keksiä joka päivä hyvän syyn olla kuolematta. Violet on kirjoittamista harrastava, suosittu tyttö, joka on alkanut vetäytyä kuoreensa isosiskonsa tapaturmaisen kuoleman jälkeen. Hän laskee päiviä siihen, että pääsee pois kotikaupungistaan lukion loputtua. Finch ja Violet tapaavat sattumalta koulun kellotornissa, jossa Finch on jälleen kerran miettimässä, hyppäisikö vai ei. Violet on samalla asialla, ja nuorten välille syntyy erityinen side. Finch ottaa tehtäväkseen saada Violetin unohtamaan murheensa ja järjestää hänet parikseen maantiedon projektiin, joka muuttaa molempien elämän."


Mun kommentti: Tässäkin ollaan vähän vakavempien asioiden äärellä, mutta missään nimessä tää(kään) kirja ei ollut mitenkään synkkä tai pelottava. Tää oli kaunis, ajatuksiaherättävä ja ennen kaikkea tosi koskettava kirja. <3 Ihan niin, että itkultakaan ei voinut välttyä. Isot suosittelut!


Jokainen näistä kuudesta esitellystä kirjasta oli ainakin mun mielestä tosi hyviä eli otsikon mukaisesti täysin lukemisen arvoisia. Ja semmosia, että lukisin uudelleenkin. Vahva suositus siis näille! 


Ootko sää lukenut ikinä mitään näistä kuudesta kirjasta ja jos oot, mitä tykkäsit? Ja mulla ois vielä semmonen pyyntö, että jos vaan millään viitit, heitäppä mulle just sun viimeaikaisia lukemisen arvoisia kirjoja tai ihan vaan lemppareita, koska aina on kiva päästä lukeen hyviä ja itelle uusia kirjoja!

torstai 16. marraskuuta 2017

19 v



19 vuotta tätä matkaa taivallettu. Fiilis kymppi miinus. Miinus siitä, kun näin synttäripäivän "kunniaksi" alko yhtäkkiä kesken työpäivän tuntua kurkussa tosi pahalta ja väsymys vyörymään päälle: tuttuakin tutumpi flunssa se yrittää näköjään iskeä kyntensä taas mun kimppuun. Höh, sehän päivän valitsi. Mutta miinus tai ei, oon jälleen kerran ihan äimistynyt siitä, miten moni ihminen on mua muistanut ja onnentoivotuksillaan ilahduttanut. Kiitos. <3 Nyt on työpäivä selätetty ja seuraava etappi ois lähteä ystävän kanssa vähän mua juhlistamaan. K i v a a! Eipä taida siis flunssakaan mua tänään lannistaa vaikka ihan toden teolla hermoja ja kroppaa koetteleekin, koska jo aamulla päätin, että tästä tulee hyvä päivä.